Parasta on kevät

Talvi hujahti ohi. Lunta oli taas paljon, 70-80 cm. Routavaurioita oli paljon ja tiet olivat huhtikuussa yhtä savivelliä. Kelirikko-merkki on tänäänkin vielä mökille johtavan tien päässä.

Kevään jännitysnäytelmä oli nytkin laiturin selviäminen jäiden keskellä. Laituria alettiin tuijottaa joj pian pääsiäisen jälkeen. Kalliorannan miespuoleinen asukki ehti kurtistella kulmiaan moneen kertaan. Vappuviikolla järven iso selkä näytti harmaalta ja lopulta lähes mustalta. Jäät olivat 3.5. aamulla poissa. Laituri oli viime kevään tapaan vähän vinossa, mutta sentään ehjä. Turhautumista aiheutti, se ettei laiturilla päivystäviä lokkeja päässyt heti häätämään.

Muista talvista poiketen tänä keväänä ei ollut mittavaa puusavottaa. Toissa talvena aitan takaa kaadetut isot haapapuut ovat edelleen kuivumassa. Emme käyneet mökillä kevättalvellla moneen viikkoon. Syynä oli Kalliorannan naispuoleisin asukin uudet titaani-polvet, jotka eivät halunneet tulla liukastelemaan talviseen maisemaan.

Keväässä on parasta, jälleen kerran, lintujen saapuminen. Lämpiminä päivinä laulajia ja reviiristään kuuluttavia ovat tähän asti lokit, västäräkit, palokärki, tiltaltit, rantasipit, iso- ja pikkukuovit, joutsenet ja kaikkein höperöimpänä teeri, joka rynnisti jo jäälle pulputtamaan.

Jos viime keväänä kriisin aiheutti vesimyyrä, tämän kevän yllättäjiä ovat olleet saukko ja minkki. Saukko saa puolestamme vierailla tontilla rauhassa, mutta minkin suhteen pyydämme apua loukutukseen paikalliseltä erämieheltä. Saukko on nähty keväällä rantakalliolla aiemminkin muutama vuosi sitten. Se tuskin tulee tontille, kun paikalla on koko ajan ihmisiä.

Toukokuun viikot kuluvat Kalliorannassa kesävieraiden tuloon valmistautumiseen. Joka kevät tehdään samat kunnostus- ja siivoushommat, jotta vieraat tuntisivat olevansa tervetulleita. Viime kesän palautteen perusteella vaihdoimme sähkögrillin kaasugrilliin. Kunhan joku vain innostuisi perehtymään grillin kokoamisohjeeseen ja kokoaisi grillin.